On elokuun loppu vuonna 1975. Nuori nainen, melkein tyttö vielä, nousee Jyväskylään menevään autoon Äänekosken linja-autoasemalta. Tie vie kuuden ällän ylioppilaan tuntemattomiin oloihin sosialistiseen Neuvostoliittoon. Kielitaitoa on vain aakkosten verran, edessä vähintään viisi vuotta opiskelua venäjän kielellä. Mukaan lähtee kihlattu poikaystävä. Eletään Kekkosen ja Brezhnevin, YYA-sopimuksen ja vodkaturismin aikaa, jota kirjailija kuvaa tunnistettavasti kirjassaan “Kuusi ällää, seitsemän ässää. Suomalaisena opiskelijana Leningradissa.” Opiskeluarjesta kertomisen lomaan punoutuu valitsemisen teema. Millä perusteella valitsemme alan, jolle suuntaudumme, millä elämänkumppanin. Kuka on vapaa valitsemaan ja miten aiempien sukupolvien valinnat ja valitsematta jättämiset vaikuttavat seuraaviin sukupolviin.