Kukkien kantama on koskettava kuvaus pienestä tytöstä isän alkoholismin varjossa. Se tuo psykoterapeuttisesta, kirjallisuusterapeuttisesta ja psykologisesta näkökulmasta hyvin esille sen, miten vaikeista asioista kirjoittaminen selviytymistarinan muodossa mahdollistaa puhdistavan irti päästämisen sekä anteeksiannon ihmiselle, joka on kohtuuttomasti vaikeuttanut lapsen elämää ja kehitystä. Kirja kuvaa selviytymiskeinoja kuten luonnon, kauniisiin asioihin huomion kiinnittämisen ja muutamien lyhyenkin aikaa lapsen elämään vaikuttaneiden ihmisten esimerkiksi opettajien merkityksen. Voimavarana toimii myös isovanhempien laaja maailmankuva. Tarina osoittaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä työstää vaikeita ja vaiettuja kokemuksia. Kirja on kirjoitettu kauniilla kielellä ja se tallentaa hienolla tavalla murretta sekä 1950-60 -lukujen ajankuvaa. Lisäksi huumori ja tragikomiikka tuovat tekstiin omat arvonsa ja keventävät vaikeaa aihetta.