Kustavilainen kalakauppias Ossian Kuusinen kertoo entisajan saaristolaiselämästä:  työstä, elinoloista, maailmankuvasta ja ihmisluonteesta. Kerronta pohjautuu suoraan Ossianista 1950- ja 60-luvuilla tehtyihin haastatteluihin.

Ossian Kuusinen syntyi Lokalahden Tuppiluodolla vuonna 1873. Isä kuoli Ossianin ollessa vasta kuusivuotias ja äiti jäi yksin neljän alaikäisen kanssa. Jo lapsesta Ossian sai tehdä työtä vieraalle ja kokea elämän ankaruuden. Hän toimi piikana ja renkinä, kalastajana ja kalakauppiaana. Hän kokosi kalastajilta saaliin ja vei sen myyntiin kaupunkeihin: Turkuun, Helsinkiin ja Tukholmaan. Vuosien kuluessa hän oppi tuntemaan lähisaariston ja -rannikon ihmiset. Tarkkasilmäisenä ja hyvämuistisena hän painoi varhaisesta iästä lähtien mieleensä erilaisia työtapoja, tapahtumia, tarinoita ja ihmisten ajatustapaa. Hän kyseli ja oli kiinnostunut vanhoista asioista.

Kustavin Lypertöön hän tuli veljensä taloon rengiksi 16-vuotiaana. Ossian Kuusinen eli vaiherikkaan elämän Kustavissa yli 100-vuotiaaksi. Hän oli kielen- ja perinteentutkijoille todellinen aarreaitta, joka myös mielellään puheli vanhoista asioista niille, jotka halusivat kuunnella. Kaikki eivät halunneet. Ossianin elämän aikana tapahtui suuria muutoksia yhteiskunnassa, elämänmuodossa ja maailmankuvassa. Myös ihmiset muuttuivat ja alkoivat uskoa toisiin asioihin. Vanha maailma unohtui. Vanhoja valokuvia, 95 s.