Pyöveli oli pelätty mutta välttämätön osa 1600-1800-luvun yhteiskuntaa.

Pyövelin palveluksia ei Suomessa ole tarvittu 200 vuoteen. Historian hämärään ovat peittyneet kaikki 1600-1800-lukujen lääninpyövelit. Pyöveli edusti halveksituinta ammattiryhmää, ja häntä hyljeksittiin. Silti kukaan ei voinut kiistää viran tarpeellisuutta aikakautena, jolloin ”laivat olivat puuta ja laki ankara”.

Suomen pyövelit on ensimmäinen kattava esitys maamme pyövelilaitoksesta. Arkistoista esiin kaivettu tieto on pitkälti ennen julkaisematonta. Asiakirjatietoa täydentävät pyöveleihin ja mestauspaikkoihin liittyvä perimätieto ja kansantarinat. Oikeudenkäytön historian kautta voi ymmärtää, miksi ja milloin pyövelilaitos syntyi, mikä oli pyövelien kulta-aikaa ja milloin heidän palveluksensa oikeuslaitokselle kävi tarpeettomaksi.

Millaisista lähtökohdista pyövelin virkaan päädyttiin? Kuinka moni entinen rikollinen vältti mestauksen ryhtymällä kuoleman virkamieheksi? Mitä kaikkea pyövelin piti osata? Miten sujui pyövelin yksityiselämä, mistä löysi vaimonsa ja miten hänen lapsiinsa suhtauduttiin? Halveksittiinko häntä lopulta niin paljon kuin nykykäsitys antaa ymmärtää? Näihin kaikkiin kysymyksiin teos löytää vastauksia.

1700-luvun kuluessa halveksitun ammatin tarpeellisuus tunnustettiin, ja pyövelit alettiin hyväksyä osaksi yhteiskuntaa. Siihen tarvittiin kuitenkin itse kuninkaan mahtikäsky: ihminen se on pyövelikin, ja hoitaa kunniallista virkaa.

Suomen pyövelit näyttäytyvät kovapintaisina miehinä - eivät he muuten olisi pyöveleiksi päätyneetkään. Moni heistä sortui itse rikokseen, joka johti hirsipuuhun tai mestauspölkylle.

Mikko Moilanen on työskennellyt tutkijana Metlassa. Pyöveleistä hän kiinnostui selvitettyään omaan sukuunsa liittyvää 1700-luvun kuolemantuomiota. Pyöveleiden historian lisäksi hän on selvittänyt noin 200 suomalaisen mestauspaikan sijainnin.