Vaikka on sotasyksy 1943, sissivääpeli Kinnarin miehet viettävät kissanpäiviä Osterjärven rannalla. Vihollinen on turvallisen etäisyyden päässä, joten sällit saavat sotimisen sijasta keskittyä kalastamiseen; kukin saa syödä viisi ahventa päivässä, loput saaliista on toimitettava muun pataljoonan käyttöön.

Eräänä aamuna komento kuitenkin muuttuu, kun vääpeli lähettää kersantti Kekin kavereineen järvelle aamuvarhaisella. Katiskat koettuaan miehet joutuvat itse viikatemiehen verkkoon, kun kymmenkunta konepistoolia alkaa laulaa vastarannalla; vain Kekki onnistuu välttämään vetisen haudan. Perään on lähdettävä ja venäläispartiosta otettava aluksi selvä ja sitten henki. Apuun lähtevät selustasta miehineen tuliluontoinen luutnantti Kari ja ylivääpeli Leppänen, läänien rajalla asuva mies, jolla on tölli Keski-Suomessa ja paskahuussi Savossa. Pian käydään tuulen ja myrskyn pieksemissä syysmetsissä hurja sotanäytelmä, jossa sankarin rooleja on jaossa vain kovimmille rämäpäille.