Lukioikäinen Kalevi aloittaa yhdessä ystävänsä Matti J:n kanssa ilmailuharrastuksen Inkeroisten Ilmailukerhossa. Siellä miehenalku menettää sydämensä ilmailulle. Kesällä 1957 lentäjän urasta haaveilevat ystävykset aloittavat Ilmavoimien ohjaajakurssin Kauhavalla. Tie taivaisiin on auki. Vuosina 1968–1971 Kalevi opiskelee Sotakorkeakoulussa. Osaavana ja työhönsä motivoituneena ihmisenä Kalevi etenee nopeasti urallaan. Hänet nimitetään puolustuslaitoksen kapteenin virkaan vuonna 1966 ja majurin virkaan 1972. Lentäjän ammatti vie Kalevin mielenkiintoisiin tehtäviin ympäri maailmaa. Matkalaukkuelämä on raskasta sekä Kaleville että kotona odottavalle perheelle. Perheen asuinpaikka vaihtuu usein Kalevi-isän työtehtävien mukaan. Jatkuva ikävä on hyväksyttävä osaksi elämää. Vaikka ilmojen vapaus Kaleville paljon merkitseekin, perhe on hänelle kaikkein tärkein. 30 vuoden aktiivilentäjäuran jälkeen Kalevi jää eläkkeelle vuonna 1980. Toimelias Kalevi ei jää lepäämään laakereilleen edes eläkepäivillään, vaan päivät ovat täynnä toimintaa: politiikkaa, luottamustoimia, ilmakuvausta ja metsästystä. Kirpaisevista menetyksistään ja vastoinkäymisistään huolimatta rikkaan elämän elänyt Kalevi on edelleen kiitollinen optimisti. Elämän silmukat kertoo Kalevi Kumpulaisen elämäntarinan Kuhmoisten kunnalliskodista värikkäiden vaiheiden kautta takaisin Kuhmoisiin, rakkaalle Kökkölän tilalle. Seppo Ylösen kirjoittama elämäkerta kertoo tunnetun lentäjän kokemuksista ja hänen elämänsä tärkeimmistä hetkistä. Se on kunnianosoitus everstiluutnantti Kalevi Kumpulaiselle, hänen läheisilleen, palvelustovereilleen ja ystävilleen. ”Pitkäaikainen ystäväni Carlo oli lentäjien parasta A-luokkaa, hyvä ja innostava kouluttaja sekä esimerkillinen perheenisä.” – Jouko Kuronen ”Se tunne. Jokainen senaikainen pilotti sai käydä joskus melko korkealla. Siellä, stratosfäärissä, näkee jo maapallon pyöreyden, ja kaikkialla on vain ääretön, tummapuhuva, päättymätön avaruus.” – Kalevi Kumpulainen